Kesä täällä kuluu helteen ja pakkasen vuorotellessa. Koskaan kun ei voi pelkästään kalenteria ja lämpömittaria seuraamalla tietää, mikä sää tai vuodenaika vanhanrouvan päässä sattuu olemaan. Maanantaina oli lääkärissäkäynti ja esteeksi meinasi nousta liki hellesäässä, että ulkona on niin kylmää, ettei voi lähteä. Ilmeisesti aivot viestittää virheellisesti kylmyydestä, vaikka tosiasiassa onkin lämmintä ja hikistä. En tiedä.

Sanojen merkitysten muistaminen on tullut vain vaikeammaksi, jääkaapin, pakastimen, astiakaapin tai pesuhuoneen käytännössä tietää, mutta sanoina ne välillä ovat ihan vieraita, että sanallinen ohjeistaminen on työlästä. Tuntuu hullulta, kun selvää puhetta kumminkin tulee kaiken aikaa. Tavaroitten käyttötarkoituksethan on jo pitkin aikaa muuttuneet, pihan haravointiin käytetään pölyimurin lattiasuutinta esim. Tiskaaminen useimmiten onnistuu ohjaamatta, mutta välillä tulee tenkkapoo siinäkin, miten aletaan, tiskiainetta tosin kuluu hulvattomasti ja liian vaahdon kanssa saattaa ilmetä ongelmia. Kun leivon ja pussitan pakastamista varten pullia tms. aina tulee muutamaan kertaan kysymys, myyntiinkö teen niin paljon. Eilen sanoin, että hän voi maksaa niistä omantuntonsa mukaan, jos siltä tuntuu. Tiskaamisen lisäksi lattian lakaisu ja ulkokukkien kastelu sujuvat. Minua huolettaa, kun olen pois lähdössä ja ulko-ovien sulkeminen tahtoo häneltä unohtua iltaisin. Pitää tämä viikko oikein muistutella siitä joka ilta ja laittaa vielä kotihoidolle viestiä.

Jokapäiväinen puhe kääntyy aina lapsuuteen ja sisareen. Isoja asioita ovat sisaruskateus ja korvan epämuodostuma. Aina myös pohdituttaa, kuinka sellainen epämuodostuneena syntynyt lapsi on elänyt näin pitkään ja kuinka kauan vielä pitää elää ja kärsiä. Tietoisuus omasta muistamattomuudesta ja osaamattomuudesta on  olemassa. Oman fyysisen kunnon heikkoutta hän minun mielestäni liioittelee, voimavaroja olisi enemmän liikkumiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, mutta sänky vaan vetää puoleensa kaiken aikaa. Oli kiva nähdä, miten reippaana hän oli sunnuntaina entisten naapurien käydessä, vaikka ei heitä tullessa tunnistanutkaan. Sisarenpojan ja hänen vaimonsa käynti keväällä nosti vain sisaruskateuden enemmän pintaan ja hän vetäytyi tiskaamaan ja lepäämään mieluummin kuin seurusteli heidän kanssaan. Tarinoitten paikat ja henkilöt vaihtavat paikkaa, oma äiti on naimisissa oman puolison kanssa ja mummo oman isän. Joskus olemme joutuneet miettimään, kenen kanssa hän itse oli naimisissa ja vaikka sukunimi yleensä on hyvin tiedossa, sekin oli joskus hukassa. Syntymäaika on nyt hävinnyt muistista myös. Puolison kohtaamisesta on myös juttua lähes päivittäin ja jonkin verran siihenkin tilanteeseen on tullut muistissa muutoksia. Sitä olen pitkin aikaa ihmetellyt, miten meidän lasten syntymisestä ja kasvamisesta ei juuri koskaan ole ollut mitään puhetta, kaikki ikäänkuin päättyy isämme kohtaamiseen. Ikävät asiat Säkkijärven polkan tanssimista lukuunottamatta ovat pinnalla, iloiset on unohdettu.