Kohta on mennyt 2 viikkoa täällä metsänsiimeksessä linnunlauluja kuunnellen ja pieniä askareita puuhaillen. Luonto ikkunan takana järjestää mielenkiintoisia juttuja, on paljon lintuja ja siilit ja oravat myös asustavat metsänreunassa. Asiat asettuu niihin uomiin kuin ne nyt voi asettua, joka päivä samat arkirutiinit minun kannaltani, mutta vanhukselle aivan uusia asioita. Kevät kyllä tuo piristystä päiviin, vaikka aina on jonkin verran kylmä, ettei voi uloskaan lähteä. Minä en kerta kaikkiaan voi tajuta miten uloslähteminen voi olla noin vaikeaa. 

Minulle alkaa tulla ihmisen ikävä, kun ei oikein ole riittävästi aikuista juttuseuraa, muuten puuhaa kyllä on ollut kivasti pihatöissä ja pienissä siivouksissa. Nettiyhteyskään ei oikein kunnolla pelaa, ettei ihan kaikkea voi tehdä, mihin on kotona tottunut. Ilmeisesti täytyy ruveta soittelemaan entisille koulukavereille ja pyytää tapaamisia, että saa oikein kunnolla praatata.