Hirveän paljon olen pohdiskellut, mitä tarkoittaa muistisairaalle ihmiselle, kun toinen ihminen tulee omaan kotiin tekemään jotain tai peräti asumaan, kuten minä. Vaikka olen yrittänyt tehdä muutokset varovaisesti, kyllä ne  silti hämmentävät ja huolestuttavat. Kun välillä ei edes muista kuka tuo ihminen mahtaa olla ja aikooko jäädä yöksikin. Tai kun muistaa jotain puheita väsymisestä, jolla aikanaan perusteltiin yksityisen siivoojan tarvetta, miksi nyt riehut, lepäisit, kun on loma. Joka hetki ei ole edes selvillä kenen koti tämä on vai onko peräti jokin laitos.  Kun ei oikein tarkkaan muista, kuka nyt onkaan täällä siivonnut tai laittanut ruokaa, voi esim. kaappien siivoaminen tuntua loukkaukselta, onhan se yksityisalueelle menoa, jos mikä. Itsemääräämisoikeus omassa kodissa on kovasti muistisairauden vuoksi mennyttä, on niin monia eri kävijöitä, joilla jokaisella on lusikkansa sopassa. Vielä sentään saa itse avata oven ilman, että pärähtää jossain hälytys päälle, mutta ei senkään aika kovi kaukana taida olla. No, se taas jouduttaa hoitokotipaikan saamista, ku on perusteita epäillä, että vanhus saattaa "karata". Oikeammin kyse lienee vahingossa ulos jäämisestä ja se on talvipakkasella yhtä paha ongelma. Nämä mietteet johtuvat siitä, että aika-ajoin tulee minulle komento mennä omaan kotiini lukemaan tai pelaamaan tietokoneella, ettei valoja polteta liian myöhään ja naapurit tule valittamaan. 

Tämä kaikki hämmentyneisyys on johtanut siihen, että olen tämän 6 viikon jakson jälkeen äättänyt pitää omaa lomaa ensi kuun ja tulla takaisin vasta toukokuussa, kun on valoisaa ja ulkona on tekemistä paremmin. Mielenkiinnolla odotan siskon kommenttia tästä päätöksestä.