Säät muuttuivat epävakaiskisi nyt koulujen alkaessa, sadetta tosin tänne on kaivattukin, mutta voisi sentään olla jokunen kokonainen poutapäivä välissä, että saisi pyykit pestyä. Pyykinpesulle sikäli tarvetta, että viikon päästä olen taas menossa kotilomalle ja täällä pitää sitä ennen pestä kaikki mahdollinen, ettei kotihoidon tarvitse hirveätä pyykkivuorta hoitaa. Vanharouva ei enää itse ilman ohjausta tahdo selvitä juur imistään kotitöistä, tiskaamisenkin kanssa välillä tulee ongelmia, milloin ei saa kuumaa vettä hanasta, milloin ei tiedä, miten vesi lähtee pois altaasta. Alkaa tuntua hurjalta jättää häntä tänne yksikseen. Mutta pakko vain turruttaa itsensä ja lähteä, ei minulla riitä voimat kokoaikaiseen täälläoloon. 14-16 tunnin yöaika on pitkä, jos ajatukset lähtee harhateille kujeksimaan,kun päiväsaikaankin ehtii sekottaa vaikka mitä, vaikka muutaman tunnin välein hoitajat käy "palauttamassa järjestykseen".

Aikuisen juttukaverin puute minulla  on huutava. Kivasti täällä muuten on tekemistä,kun taloyhtiön pihatöitä tekee, siivoaa varastoa ja toimittelee tavaraa poistoon ennen talventuloa kotitöitten lisäksi. Oman rauhan puute on toinen merkittävä puute, mitään ei pysty omaan tahtiin tekemään vaan aina on toine otettava huomioon. Liian pitkään yksinolleelle tosi vaikea ja rasittava asia. Kun saisi edes parituntisen illalla rauhassa katsella telkkaa ja kuunnella musiikkia kenenkään häiritsemättä ja valittamatta .Puoli tuntia on jo pitkä aika olla rauhassa näin illallakin.

Taakse jäi pitkiin aikoihin lämpimin kesäkuu, josta suurimman osan vietin täällä metsänsiimeksessä mummon luona seuraillen lintujen elämää, kirjontatyötä tehden ja yrittäen selvitä päivästä ja yöstä toiseen. Päivät ehkä sujuvat jo rutiinilla, mutta muutenkin huonosti nukkuvana tuppaa vanhanrouvan yöelämä haittaamaan unia. Onneksi hän enimmäkseen nukkuu, mutta välillä on öitä, että tunnin välein käpsehtii liikkeellä omassa huoneessaan  etsimässä tavaroitaan, vessassa vaihtamassa kuivaa tai keittiössä hakemassa ruokaa. Tuollaisten öitten jälkeen tahtoo illalla olla vaikeaa hallita itseään väsymyksen takia, varsinkin, jos vanhanrouvan harhat sattuu olemaan hankalia. Selvästi olen itsestäni huomannut, ettei kannata 4-5 viikkoa pitempiä jaksoja tänne järjestää, ettei pinna turhaan kiristy. Kaksi kuuden viikon jaksoa olen ollut ja ne olen havainnut liian pitkiksi.Nyt on tulossa kaikenlaisia tapahtumia, jotka katkaisee tätä tylsyyttä ja toimettomuutta. 

Kesä täällä kuluu helteen ja pakkasen vuorotellessa. Koskaan kun ei voi pelkästään kalenteria ja lämpömittaria seuraamalla tietää, mikä sää tai vuodenaika vanhanrouvan päässä sattuu olemaan. Maanantaina oli lääkärissäkäynti ja esteeksi meinasi nousta liki hellesäässä, että ulkona on niin kylmää, ettei voi lähteä. Ilmeisesti aivot viestittää virheellisesti kylmyydestä, vaikka tosiasiassa onkin lämmintä ja hikistä. En tiedä.

Sanojen merkitysten muistaminen on tullut vain vaikeammaksi, jääkaapin, pakastimen, astiakaapin tai pesuhuoneen käytännössä tietää, mutta sanoina ne välillä ovat ihan vieraita, että sanallinen ohjeistaminen on työlästä. Tuntuu hullulta, kun selvää puhetta kumminkin tulee kaiken aikaa. Tavaroitten käyttötarkoituksethan on jo pitkin aikaa muuttuneet, pihan haravointiin käytetään pölyimurin lattiasuutinta esim. Tiskaaminen useimmiten onnistuu ohjaamatta, mutta välillä tulee tenkkapoo siinäkin, miten aletaan, tiskiainetta tosin kuluu hulvattomasti ja liian vaahdon kanssa saattaa ilmetä ongelmia. Kun leivon ja pussitan pakastamista varten pullia tms. aina tulee muutamaan kertaan kysymys, myyntiinkö teen niin paljon. Eilen sanoin, että hän voi maksaa niistä omantuntonsa mukaan, jos siltä tuntuu. Tiskaamisen lisäksi lattian lakaisu ja ulkokukkien kastelu sujuvat. Minua huolettaa, kun olen pois lähdössä ja ulko-ovien sulkeminen tahtoo häneltä unohtua iltaisin. Pitää tämä viikko oikein muistutella siitä joka ilta ja laittaa vielä kotihoidolle viestiä.

Jokapäiväinen puhe kääntyy aina lapsuuteen ja sisareen. Isoja asioita ovat sisaruskateus ja korvan epämuodostuma. Aina myös pohdituttaa, kuinka sellainen epämuodostuneena syntynyt lapsi on elänyt näin pitkään ja kuinka kauan vielä pitää elää ja kärsiä. Tietoisuus omasta muistamattomuudesta ja osaamattomuudesta on  olemassa. Oman fyysisen kunnon heikkoutta hän minun mielestäni liioittelee, voimavaroja olisi enemmän liikkumiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, mutta sänky vaan vetää puoleensa kaiken aikaa. Oli kiva nähdä, miten reippaana hän oli sunnuntaina entisten naapurien käydessä, vaikka ei heitä tullessa tunnistanutkaan. Sisarenpojan ja hänen vaimonsa käynti keväällä nosti vain sisaruskateuden enemmän pintaan ja hän vetäytyi tiskaamaan ja lepäämään mieluummin kuin seurusteli heidän kanssaan. Tarinoitten paikat ja henkilöt vaihtavat paikkaa, oma äiti on naimisissa oman puolison kanssa ja mummo oman isän. Joskus olemme joutuneet miettimään, kenen kanssa hän itse oli naimisissa ja vaikka sukunimi yleensä on hyvin tiedossa, sekin oli joskus hukassa. Syntymäaika on nyt hävinnyt muistista myös. Puolison kohtaamisesta on myös juttua lähes päivittäin ja jonkin verran siihenkin tilanteeseen on tullut muistissa muutoksia. Sitä olen pitkin aikaa ihmetellyt, miten meidän lasten syntymisestä ja kasvamisesta ei juuri koskaan ole ollut mitään puhetta, kaikki ikäänkuin päättyy isämme kohtaamiseen. Ikävät asiat Säkkijärven polkan tanssimista lukuunottamatta ovat pinnalla, iloiset on unohdettu. 

Kesä on vihdoin tullut ja sen mukana helle, toivottavasti vain muutamaksi päiväksi. Kesässä on kivaa, kun saa puuhailla ulkona, eilen laittelin kesäkukkia penkkiin ja tänään leikkasin taloyhtiön nurmikkoa. Kukkivista kukista vanhuskin tajusi, että on kesä, vaikka aamusta oli kysellyt kuinka paljon ulkona on pakkasta. Pientä puuhaa yritän keksiä joka päivälle. Kirjontatyö on nyt loppusuoralla eikä sitä malttaisi oikein käsistään päästää kun vain luonnonvaloa sen tekemiseen on tarpeeksi. Keinovalolla ei oikein kunnolla näekään sitä tehdä ja täällähän kuulemma tarkkaillaan, ettei vaan liian myöhään valoja poltella iltaisin. Joitakin iltoja on, että vanhus menee ajoissa nukkumaan ja unohtaa valvoa, että valot on sammutettu ja jopa telkkarin töpseli on pois seinästä ennen kuin rauhottuu nukkumaan. Silloin voin jopa katsoa elokuvan telkkarista ilman häiriöitä. Ongelmana on ollut valon tuoma vuorokausirytmin sekottuminen, pari tuntia nukuttuaan hän saattaa tulla kyselemään aamukahvia jo ennen kuin minä olen edes ehtinyt käydä nukkumaan. Jokunen yö on taas aamusta herätys tullut aamukahvin keittoon jo kolmen jälkeen.

 Välillä minulle iskee ihan fyysinen väsymys epäsäännöllisen nukkumisen takia, vaikka en ruumiillisesti näissä hommissa rasitukaan. Toisinaan taas epäilen, olenko ihan viisas, kun vapaaehtoisesti täällä kidutan itseäni. Toisinaan taas jaksan perustella täällä oloani, että on kauheaa jättää välillä ihan hukassa oleva vanhus yksinään tänne.Sekoileminen näyttää lisääntyvän pikkuhiljaa ja välillä epäilen, johtuuko se, ettei hän tunnista olevansa omassa kodissaan siitä, että minä tääällä huseeraan. Niin vieraaksi hän tuntee olonsa, että kyseleee, saako jääkaapista ottaa ruokaa. Siis hänen omasta jääkaapistaan hänen omia ruokiaan. Surullista ja aina vaan surullisempaa. Jono jatkohoitopaikkaan taitaa olla vain muodollisuus, sillä hoitaja sanoi vanhanrouvan olevan liian hyväkuntoinen laitoshoitoon, vaikka kriteerit kyllä täyttyvät. Tietysti täytyy ajatella myös muita kuin omaa omaista, mutta silti olisi ihanaa, jos hänen asiansa saisi tämän vuorotteluvapaan aikana järjestettyä. Töihin palattua olisi taas sama stressi kuin viime vuoden lopulla ja sitä minä en taida jaksaa.

Kaikki tilanteet, missä tapaan muita ihmisiä, ovat juhlaa. Huomenna tapaan kudontakavereita näyttelyn laiton merkeissä ja ensi viikolla menen käymään entisen koulukaverini luona. Lauantaina pitänee käydä kaupungissa hiukan musiikkia kuulemassa, täällä kuulostaa olevan jokin ylioppilaitten yhteinen tilaisuus, joka voisi olla hienoa nähdä. Harmittaa hirveästi, kun sunnuntaina täällä on niin huonot liikenneyhteydet, etten päässyt Petri Laaksosen konserttiin. minulle ei edelleenkään menen ymmärrykseen, että vain keskipäivällä pääsee pikaseen käymään kaupungissa. Kaupatkin ovat tavallisina sunnuntaina vasta iltapäivällä auki.

Mutta katsellaan. Pari lääkärikäyntiä vanhuksella nyt edessä ja kenties niitten jälkeen menen kotiin viikoksi-pariksi.